torstai 9. kesäkuuta 2011

Teeleivät

Tuli extempore-tunne, että tekee mieli tuoretta leipää, mutta koska kaapissa ei ollut mitään speciaalia, päädyin tekemään teeleipiä. Heittelin joukkoon vähän mitä sattui löytymään. Täytyy sanoa, että tuli sen verran hyviä, että teen toistekin. Parhaimmillaanhan nämä tietty ovat tuoreena. Tai oletan näin - kaikki meni eli ei jäänyt seuraavalle päivälle arvioitavaa.

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
50 g Oivariinia
2 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
seesaminsiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään + sulatettu voi. Lisää maitoa vähitellen. Ei tarvitse vaivata pitkään. Laita juustoraaste sekaan.

Taputtele pellille esim. kolmeksi lituskaksi. Sivele päälle maitoa ja ripottele seesaminsiemeniä. Paista n. 225 asteessa n. 15 minuuttia. Lyhyempikin aika/ matalampi lämpö lopussa voi riittää, joten tarkkaile.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Raparperimehu

Aina takapihalla istuksiessa ei vittsi lipittää bisseä, joten ajattelin kehitellä lasiin jotain muuta hyvää. Bongasin Kotolivingin sivuilta houkuttelevan raparperimehun ohjeen, ja kun vielä anoppilassa on iso puska raparpereja, yhtälö alkoi olla sillä selvä.

Lopputuloksesta tuli oikein maittava. Tokihan raparperi on aina sellaista, että sitä nauttiessa tuntuu kuin lähtisi kiilteet hampaista. Mutta kohtuudella kun ottaa, niin eipä tuo varmaan haittaa.

Noudatin muuten alkuperäistä ohjetta, mutta kun kaapista ei löytynyt vaniljatankoa, laitoin tilalle reilun ripauksen vaniljasokeria. 

1 kg raparperia (laitoin 6 paksua vartta, en punninnut)
1 l vettä
3 dl sokeria (ihan hiukan vähempikin voi riittää)
1 vaniljatanko / ripaus vaniljasokeria
1 sitruunan mehu (laitoin 3/4 sitruunaa, kun oli aika iso yksilö)

Pese ja paloittele raparperit (ei tarvi kuoria). Laita teräskattilaan 1 litra vettä ja laita raparperipalat sekaan. Keittele hiljalleen reilut 1/2 h. Lisää joukkoon sokeri ja anna sulaa. Siivilöi ylimääräinen mössö pois. Purista joukkoon sitruunamehu.

Anna jäähtyä. Tarjoile jäiden kanssa. Tai jos haluat, tee mehusta booli = laita sekaan kuplajuomaa ja mansikoita.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Arvio: Nuevo, Helsinki

Olemme käyneet aika montakin kertaa syömässä Ravintola Nuevossa Helsingissä. Käymme paikassa pikemminkin sen viihtyisyyden kuin ruuan takia, vaikka ruokakin on ollut välillä todella herkullista, ei kuitenkaan aina.

Tässä arvio viimeisimmältä Nuevo-retkeltämme eli eiliseltä. Alkupalaksi jaoimme tapaslajitelman (34e), joka oli oikein mukavan kokoinen kahdelle. Se piti sisällään ihan maistuvia maalaisperunoita + aliolia, nieriää, mustekalaa ja simpukoita maistuvassa sitruunaliemessä, mureaksi haudutettua Iberico-porsaanposkea + aliolia ja grillattua munakoisoa, artisokkaa ja marinoituja oliiveja kera herkullisen mössön, jonka koostumuksesta emme ihan päässeet perille. Myös alkupalaleipä oli hyvää, ja sen kanssa tarjottavia oliiviöljyä ja balsamicoa oli riittävästi.

Pääruuaksi minä söin serranokinkulla täytettyä vasikan ulkofileetä, valkosipulipyreetä ja calvados-kastiketta (32,50). Pyree ja kastike olivat oikein maistuvia, mutta itse liha oli minulle vähän pettymys. Liha oli varsin harmaata ja hivenen kuivakkaa. Mies maistoi ruokaani, ja hänestä liha oli ihan jees, mutta minä en olisi uhrannut pientä lehmän lasta tämän takia.

Mies söi paellan kalalla, äyriäisillä ja kaniinilla (18,80). Ruoka oli hintaansa nähden hyvää ja äyriäisiä oli riittävästi. Makua olisi ehkä voinut kuitenkin olla hiukan enemmän.

Jälkkäreiksi söimme crema catalanan (8e), joka on varmaa perustasoa sekä jälkiruuan, joka sisälsi mascarponejuustoa, mokkajäätelöä ja pistaasi-suklaafudgen, joka oli hintansa (8.50) väärti. Mascarponevaahto oli hyvää, mutta jäätelö olisi voinut maistua voimakkaammalta.


Palvelu: Ok, ehkä hivenen hidas. Vastaavanlaista palvelua saa ketjuravintoloista.

Miljöö: Kodikas ja viihtyisä sisustus, jossa on mukana pieni ripaus hulluttelua. Muutama vuosi sitten sisustus näytti trendikkäältä, mutta nyt tuntuu, että tietty askeettisuus on pinnalla, ja tämä ei edusta sitä tyyliä.

Hinta-laatu: Keskimäärin aika ok. Ehkä vähän kalliinpuoleinen.

Yleisarvio: Tämä ei ole siinä mielessä luottoravintola, että voisi olla varma saavansa aina priimaa. Silti tämä on mukava paikka, ja koska ruuissakin on aina hyvin herkullisia yllätyksiä, tulemme tänne varmasti vielä uudelleen.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa