Taste of Helsinki 2015 -kokemuksia

Taste of Helsinki -tapahtumassa käyminen on muodostunut meille mukavaksi kesäkuiseksi perinteeksi. Tällä kertaa festaripäiväksi valikoitui lauantai ja kattaukseksi iltakattaus. Koska sää oli loistava, paikalla oli paljon ihmisiä ja hyvä tunnelma. Oli kiva huomata, että tällainen villistä ideasta lähtenyt tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa näin hyvin suomalaisten ruokaihmisten keskuudessa.


Ensin jokunen arvio yleisesti:

+ vaikka ihmisiä oli paljon, ruokajonot etenivät nopeasti
+ koska rahanvaihtajia kierteli yleisön seassa, rahan vaihtaminen oli vaivatonta
+ istumapaikkoja löytyi kohtuullisesti väkimäärä huomioon ottaen
+ järjestelyt oli hoidettu nykyaikaisesti ja nopeasti

- olisin kaivannut alueelle lisää oheistarjontaa ja -tekemistä. Kenties enemmän kivoja ruokatuotteita tai lukemista ostettavaksi kotiin? Voisiko ruokabloggaajille olla tuolla joku oma ständi?
- joka toisella rahanvaihtokerralla saimme markkoja vähemmän kuin piti. Kannattaa siis tsekata rahanvaihdon yhteydessä että saa oikean määrän rahaa.
- jälkiruokavalikoima oli aika suppea. Smakbyn vaniljavanukkaalle olisi ollut kysyntää.

Sitten ravintola-arvioihin.

Hoshito
- Jouji-Härkä ja Rei-Soba Wasabikastikkeella: liha oli hyvää ja mureaa. Ruoka maistui kuitenkin siltä, että se olisi voinut olla tarjolla myös Suomi-ravintolassa. Japanilainen vivahde jäi siis aika kapeaksi.

Sinne
- wallenberg: mies totesi, että mieleen tulee einesjauhelihapihvi. Itse pidin enemmän, mutta oli kuitenkin kaikkinensa aika laimea esitys
- tuulihattu: ei tehnyt vaikutusta sekään. vähän hankala syötävä festarioloissa. Tuulihatun sisälle olisi sopinut vaniljamoussen tilalta lakritsimousse, koska nyt vaniljan maku peittyi lähes kokonaan vadelman alle

Bröd
- Sipuli (sipulilientä, vuohen gruyeremoussea, karamellisoitua sipulia, hiivaleipää): tämä oli minun suosikkini kaikista annoksista. Pehmeä mousse sekoittui kivasti sipuliliemeen ja leipäpalat toivat mukavaa purutuntumaa

- Kirjolohi ("Poltettua" lohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää): tämä oli miehen suosikkiannos festareilla. Kala oli kypsyydeltään täydellinen ja annos muutenkin erittäin hyvä.

 Gastrobar Emo
- mustekala: valju. Annos oli tarkoituksellisesti kylmä. Kylmän kastikkeen lusikoiminen ei tällä kertaa innostanut.
- rypsipossun ribsejä ja chipottlea: ribsit olivat mureita  ja hyvässä marinadissa. Liha irtosi hyvin.

- Emon "Tiramisu": nokkela keksintö laittaa tiramisu jäätelötötteröön. Toimi hyvin festareilla. Maku oli hyvä, mutta alkoholin tuoma viimeinen silaus jäi puuttumaan.

Matti Jämsen Pop-up
- toast skagen: väritön annos, maku hyvä, ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä

Kaskis
- ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa, kevätsipulia: mies tykkäsi tästä kovasti.  

Ragu
- lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä: pieni ja ihan toimiva annos.

Pastor
- Pastorin Casa Ceviche: oikein hyvä, hyvä idea laittaa guacamolea päälle, kalan tuore maku, sopivasti chiliä, sitruksen happamuus tuli hyvin esille. Pehmeä guacamole ja cheviche täydentyivät kivasti koristeluna käytetyn popcornin tuomalla suutuntumalla.

Bertha
- hyvämaineinen ja sen puolesta kiinnostava ravintola, mutta annosten nimet olivat liian pelkistettyjä makuumme. Eivät vetäneet puoleensa. Tämä paikka jäi siis testaamatta.

Että tuli taas vedettyä ruokaa varsin kohtuullinen setti. Ragun karitsa-annos olisi vielä kiinnostanut, mutta sen luokse oli niin pitkä jono, että karitsa jäi tällä kertaa kokematta. Näiden lisäksi söimme vielä Kolmen kaverin kardemumma-mustikkajäätelöä, joka oli oikein hyvää.

Juomista
Tänä vuonna juomalasit sai käyttöönsä kahdella markalla. Raha ei ollut pantti eli sitä ei saanut takaisin. Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta Laitilan Brändy Long Drinkistä, mutta se oli oikein tervetullut lisä suomalaiseen long drink -valikoimaan. Mieluummin tukee suomalaista juomateollisuutta kuin ulkomaisia limuviinayrityksiä.  

Lopuksi vielä muutama raaka-ainehuomio. Vain yksi kymmenestä ravintolasta oli käyttänyt raaka-aineenaan suomalaista luonnonkalaa (Smakbyn ahven), eikä Smakby lopulta edes päässyt paikalle.
Arveluttavinta ruuan eettisyyden kannalta on tarjota toiselta puolelta maapalloa tuotuja harvinaisempia lajeja, kuten miekkakaloja. Suurin osa kalaa tarjoavista ravintoloista oli turvautunut helpoimpaan vaihtoehtoon eli kirjoloheen tai loheen, joka veikkaisimme olevan Norjasta tuotua tuontilohta (Itämeren lohta olisi kaikkein vähiten halunnut nähdä ruokalistalla sen uhanalaisuuden ja ympäristömyrkkyjen kannalta). Kalaruokien ystäviltä olisi saanut huimasti enemmän arvostusta, jos menuissa olisi nähty esim. kuhaa, haukea tai jotain suomalaisista särkikaloista. Muikku tai silakkakin olisi ollut mukava yllätys.

Mutta siis kokonaisuudessaan oikein mukava keikka. Ensi vuonna uudelleen!

Arvio: Nuevo, Helsinki

Olemme käyneet aika montakin kertaa syömässä Ravintola Nuevossa Helsingissä. Käymme paikassa pikemminkin sen viihtyisyyden kuin ruuan takia, vaikka ruokakin on ollut välillä todella herkullista, ei kuitenkaan aina.

Tässä arvio viimeisimmältä Nuevo-retkeltämme eli eiliseltä. Alkupalaksi jaoimme tapaslajitelman (34e), joka oli oikein mukavan kokoinen kahdelle. Se piti sisällään ihan maistuvia maalaisperunoita + aliolia, nieriää, mustekalaa ja simpukoita maistuvassa sitruunaliemessä, mureaksi haudutettua Iberico-porsaanposkea + aliolia ja grillattua munakoisoa, artisokkaa ja marinoituja oliiveja kera herkullisen mössön, jonka koostumuksesta emme ihan päässeet perille. Myös alkupalaleipä oli hyvää, ja sen kanssa tarjottavia oliiviöljyä ja balsamicoa oli riittävästi.

Pääruuaksi minä söin serranokinkulla täytettyä vasikan ulkofileetä, valkosipulipyreetä ja calvados-kastiketta (32,50). Pyree ja kastike olivat oikein maistuvia, mutta itse liha oli minulle vähän pettymys. Liha oli varsin harmaata ja hivenen kuivakkaa. Mies maistoi ruokaani, ja hänestä liha oli ihan jees, mutta minä en olisi uhrannut pientä lehmän lasta tämän takia.

Mies söi paellan kalalla, äyriäisillä ja kaniinilla (18,80). Ruoka oli hintaansa nähden hyvää ja äyriäisiä oli riittävästi. Makua olisi ehkä voinut kuitenkin olla hiukan enemmän.

Jälkkäreiksi söimme crema catalanan (8e), joka on varmaa perustasoa sekä jälkiruuan, joka sisälsi mascarponejuustoa, mokkajäätelöä ja pistaasi-suklaafudgen, joka oli hintansa (8.50) väärti. Mascarponevaahto oli hyvää, mutta jäätelö olisi voinut maistua voimakkaammalta.

Palvelu: Ok, ehkä hivenen hidas. Vastaavanlaista palvelua saa ketjuravintoloista.

Miljöö: Kodikas ja viihtyisä sisustus, jossa on mukana pieni ripaus hulluttelua. Muutama vuosi sitten sisustus näytti trendikkäältä, mutta nyt tuntuu, että tietty askeettisuus on pinnalla, ja tämä ei edusta sitä tyyliä.

Hinta-laatu: Keskimäärin aika ok. Ehkä vähän kalliinpuoleinen.

Yleisarvio: Tämä ei ole siinä mielessä luottoravintola, että voisi olla varma saavansa aina priimaa. Silti tämä on mukava paikka, ja koska ruuissakin on aina hyvin herkullisia yllätyksiä, tulemme tänne varmasti vielä uudelleen.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Monsieur Vuong, Berliini

Olimme miehen kanssa parin yön kaupunkilomalla Berliinissä, ja koska emme ole koskaan aikasemmin käynyt ko. kaupungissa, aloitimme ravintolamaailmaan tutustumisen puhtaalta pöydältä. Pienen surffailun jälkeen kiinnostuimme Monsieur Vuong -nimisestä vietnamilaispaikasta, joka on jossain määrin ilmeisesti jo legendaarinen.

Monsieur Vuong sijaitsee Weinmeisterstraßen ja Rosa-Luxemburg-Platzin metroasemien lähellä eli on ihan hyvin saavutettavissa. Paikkaan ei oteta ollenkaan pöytävarauksia, mikä saattaa näkyä jonona ovella. Kävimme MV:ssä lounaalla torstaina päivällä ja pääsimme pöytään heti (paikka oli kyllä täynnä, mutta yhdestä pöydästä löytyi kaksi vapaata paikkaa).

Tarjolla oli kylmiä alkupala- ja salaattityyppisiä ruokia ja keittoja. Tilasimme katkaraputäytteisiä kevätrullia, kana-nuudelikeiton ja won ton -keiton. Kaikki ruuat olivat todella hyviä! Kaikkein paras oli tuo won ton -keitto, jonka liemeä teki mieli ryystää vielä senkin jälkeen, kun maha oli aivan täynnä. Juomiksi tilasimme vadelmapirtelön ja itse tehtyä limsaa. Vadelmapirtelö maistui ihanasti vadelmille ja mitä ilmeisimmin thaibasilikalle. Tätä aiomme kokeilla kotonakin. Ihan tarkkoja hintoja en muista, mutta keitot olivat siinä ehkä 7 euron paikkeilla kappale, kevätkääryleet hiukan halvempia ja juomat myös. Eli suomalaisiin hintoihin tottuneelle paikka oli edullinen.

Palvelu: Väkimäärään nähden varsin nopeaa ja hyvinkin ystävällistä.

Miljöö: Pieni paikka, joka on ihan täynnä. Vieraita ihmisiä laitetaan samaan pöytään keskenään. Aika pelkistetty sisustus. Koska porukka vaihtuu usein, ympärillä on jatkuva hässäkkä.

Hinta-laatu: Todella hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Tykkäsimme paikasta oikeinkin kovasti. Ruuasta tuli täyteen, muttei tukalaa oloa.

http://www.monsieurvuong.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Yam yam, Berliini

Rosa-Luxemburg Platzin metroaseman tuntumassa sijaitseva Yam yam tarjoaa korealaista ruokaa. Paikka on pieni, mutta sitäkin suositumpi = kaikki pöydät ja pöydänkulmat ovat täpötäynnä ainakin perjantai-iltana. Asiakkaat ovat keskimäärin suhteellisen nuoria. Eivät teinejä, mutta tällaisia meidänikäisiä.

Ravintola toimii siinä mielessä pikaruokalan tavoin, että kassan yläpuolella on lista ruuista, ja ruuat tilataan ja maksetaan kassalla. Tarjoilija kuitenkin tuo ruuat pöytään.

Minä tilasin edellisen päivän Monsieur Vuong -lounaasta innostuneena nuudelikeiton, mikä ei ollut kovin hyvä valinta: se maistui vain siltä, minkä sen sanottiinkin olevan eli kasvis-nuudelikeitolta. Siinä ei ollut mitään ekstrajippoa. Mies tilasi jotain nuudeli-papuhässäkkää, joka oli tasoltaan ihan jees. Tilasimme yhteiseksi ison alkupalamaistelulautasen (kuvassa), ja etenkin mies ihastui siihen kovin. Luulen, että pääruokavalintamme eivät osuneet ihan nappiin, sillä naapurin lautasta katsoessa iski pienoinen annoskateus. Moni tuntui valinneen sihisevänä pöytään tuotavaa pannuruuan, jossa oli päällä muna (vink vink, jos joku on matkalla sinne).

Netissä ihmiset näyttävät valittavan, että paikka ei ole ihan halpa, mutta kyllä se suomalaiseen hintatasoon tottuneesta varsin kohtuulliselta tuntui.

Palvelu: Ruuat tilattiin tiskiltä, joten varsinainen palveluosuus jäi aika suppeaksi. Kassalla oltiin kuitenkin ystävällisiä, samoin kuin tuotaessa ruokia pöytään.

Miljöö: Pieni paikka, jossa valkoinen, hyvin pelkistetty sisustus. Jos ei paikka olisi täynnä iloisesti juttelevia ihmisiä, se voisi vaikuttaa ankealta. Ihmisiä täynnään olevana paikka on kuitenkin miellyttävä ja jopa jollain tavalla trendikkään oloinen.

Hinta-laatu: Ihan jees.

Yleisarvio: Nasta paikka, johon osuimme aika sattumalta. Pääruokien valinnan suhteen ei käynyt ihan paras mahdollinen tsägä.

http://yamyam-berlin.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Mesa, Berliini

Parin päivän turneellamme Berliinissä halusimme maistaa jotain saksalaista ruokaa, ja valitsimme paikaksi Mesa-nimisen ravintolan, joka sijaitsi Potsdamer Platzin metroaseman lähellä. Paikan konsepti on aika hauska eli siellä tarjoillaan saksalaisia ruokia tapastyyppisesti eli pääsee maistelemaan useampia ruokia. Annokset ovat tosin perustapasta hiukan isompia eli niitä ei lopulta jaksa syödä ihan hirveän monta.

Tilasimme jaettaviksi paneroitua vuohenjuustoa (joo, ei ehkä mikään saksalaisten harvinaisuus, mutta aina on saatava vuohenjuustoa, jos sitä on tarjolla), lihapataa, simpukoita tomaattikastikkeessa, curry-makkaraa ja lihapullia. Vuohenjuusto oli hyvää, kuten aina, mutta se ei ollut sitä jämäkkää laatua, jota pidän parempana kuin tuota ihan pehmeää. Lihapata oli... no lihapataa ja simpukatkin ihan sellaisia kuin niiden kuuluu. Currymakkara, tuo saksalainen herkku, oli sellaista, että muutama pala oli hauska syödä, mutta toinen samanlainen annos ei olisi enää maistunut. Lihapullat olivat ihan jees nekin.

Jälkkäriksi tilasimme valkosuklaa-mustikkaherkkua ja suklaamoussea. Tuo ensiksi mainittu oli aivan tosi hyvää. Se sopi mainiosti tällaisen perinteisen menun jälkiruuaksi. Suklaamousse oli hyvää sekin, mutta se oli jokseenkin kastikemaista, mikä pani miettimään, oliko sen hyytyminen jotenkin jäänyt vaiheeseen. Ruuat maksoivat noin 5 - 7 euroa kappale. Itsellä maha täyttyi näin raskaasta ruuasta suht nopeasti, joten minulle olisi riittänyt vähempikin ruoka. Mies kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla lautaset tyhjiksi.

Palvelu: Nopeaa ja ystävällistä.

Miljöö: Odotin jotain joko saksalaisempaa tai menopaikkamaisempaa, mutta paikka olikin aika hillitty. Tuli mieleen rauhallinen ja nykyajan mukaisesti sisustettu hotellin ravintola.

Hinta-laatu: Ihan hyvä. Tosin syötiin niin paljon + tilattiin alkudrinkeiksi 7 euron Camparit, että laskun loppusumma oli isompi kuin odotin.

Yleisarvio: Tykkäsin konseptista. En olisi halunnut mitään noista ruuista isoa annosta, mutta juuri maistelemiseen ne kävivät hyvin. Paikan leivät tarjoiltiin hauskoista pussukoista ja jälkiruuat hienosta puukupista.

http://www.mesa-restaurant.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: KaDeWe, Berliini

Paljon puhuttu KaDeWe-tavaratalo on monen mielestä must-juttu Berliinissä. Me suhtauduimme paikkaan vaatimattomin odotuksin, koska emme ole varsinaisia tavarataloihmisiä. Ei KaDeWe mitään kummoista vaikutusta noin muuten meihin tehnytkään (emme olleet shoppailumoodissa), mutta ruokakerros kieltämättä säväytti. Siellä oli jos jonkin sortin tiskiä - melkein kuin kauppahallissa. Oli kaloja, lihoja, juustoja, äyriäisiä, suklaita, leivonnaisia... mitä nyt vaan saattaa keksiä. Sieltä saattoi käsittääkseni ostaa raaka-aineita kotiin vietäväksi tai syödä valmiita ruoka-annoksia paikan päällä.

Meillä sattui olemaan maha sen verran täynnä edellisestä ruokailusta, että otimme tuolla vain juotavaa ja leivonnaiset. Itse yllätin itseni valitsemalla sitruunatorttua ja mies tilasi suklaakakkua. Molempien valinnat olivat tosi hyviä. Oli oikein pakko googlailla, josko netistä löytyisi vastaavantyyppistä sitruunatorttuohjetta, ja tämä ainakin äkkiseltään näyttäisi siltä.

Jos pyörimme tulevaisuudessa Berliinissä lounasaikaan, voisin hyvin harkita ateriointia KaDeWen ruokaosastolla. Jossain KaDeWessa on kuulemma samppanjabaari - se jäi meiltä näkemättä. Eli siinäkin hyvä syy palata Berliiniin.

http://www.kadewe.de/en/home

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Shan Rahimkhan, Berliini

Pakko kirjoittaa jokunen sana tästäkin paikasta, koska kävimme siellä peräti kahteen otteeseen lyhyen matkamme aikana. Tähän on tosin pari syytä: paikka sijaitsi lähellä hotelliamme, ja ennen kaikkea: siellä oli ilmainen wlan. Emme siis tilanneet täältä muuta kuin olutta, vaikka varmaan tämän paikan baakkelsit olisivat nekin olleet hyviä.

Palvelu: Ystävällistä. Muistivat meidät vielä seuraavana päivänäkin.

Miljöö: Ihanat pehmeät tuolit! Muuten ihan peruspaikka.

Hinta-laatu: Aika kallis kalja (11 euroa/2 kpl), mutta kun saatiin käyttää ilmaiseksi nettiä, voi bissestäkin maksaa Suomi-hinnan.

Yleisarvio: Netti + sijainti + pehmeät tuolit + ansaitut oluet = ihan nasta kokonaisuus.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Thai palace, Vantaa

Meidän perheen vakkariruokapaikka on Tikkurilan Thai palace. Se on hyvä paikka käydä myös lapsen kanssa: asiakkaita ei ole tungokseksi asti eli pääsee rauhassa omaan nurkkaan, syöttötuoleja on ja ruoka tulee nopeasti. Olemme käyneet siellä sen verran usein, että listalta ovat löytyneet myös suosikit, joihin päädymme varsin usein. Mitään fiineintä tai edes maukkainta thaimaalaista keittiötä tämä ei edusta, mutta edellä mainituista syistä + hyvän sijainnin vuoksi olemme paikkaan tykästyneet.

Alkukeittona jaamme usein Tom yam kung -keiton, joka on ihan sellainen kuin sen pitääkin. Varmasti tämänkin saisi hienostuneempana versiosta jossain, mutta hyvin uppoaa näinkin.

Pääruokina jaamme usein numerot 21 ja 98 eli kanaa hapanimeläkastikkeessa ja paistettua nuudelia naudanlihalla. Mitäpäs noista sanoisi... hyviä ovat, emmehän muuten olisi niin monta kertaa syöneet. Ollaan kokeiltu aika monia muitakin ruokia tuolla mutta ollaan tykästytty näiden kolmen edellä mainitun ruuan kombinaatioon. Lapsikin syö tuota hapanimeläkanaa ja nuudeleita.

Palvelu: Nopeaa ja ihan ok ystävällistä.

Miljöö: Thaimaalainen. Ihan siisti, muttei fiini.

Hinta-laatu: Hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Kun asutaan hyvien yhteyksien päässä, tykätään käydä. En lähtisi varta vasten esim. Helsingistä tänne syömään.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Farang, Helsinki

Kävimme helmikuussa 2011 mieheni kanssa syömässä aasialaisessa Farang-ravintolassa. Pidämme kovasti etnisistä ruuista, ja oli hauska päästä kokeilmaan hiukan uudenlaista thaimaalaista ruokaa. Ja uudenlaista ja hauskaa ruoka olikin. Päädyimme ottamaan Nusa dua -maistelumenut (64e), jotka sisälsivät kahdeksan suolaista ruokaa (alkupalat ja pääruuat) ja pari jälkiruokaa. Pöytiin tuotiin "lunttilaput", joissa oli lueteltu menuun kuuluvat ruuat - tämä oli hyvä, koska lapusta oli hauska seurata, mitä lautasella sillä hetkellä on ja mitä on vielä luvassa. Toki tarjoilijat kertoivat ruokia tuodessaan, mitä siinä on, mutta ei voi muistaa. Jos ei tykkää korianterista, en suosittele tätä menua.

Annokset olivat pieniä, mutta koska niitä oli paljon, ruokailun jälkeen oli kylläinen.

- Vihersimpukka, punaista currya, korianteria, sitruunaruohoa, taimenenmätiä
Herkullinen pieni alkupala, joka lipaistiin simpukankuoresta

- Betel-lehteä, tempehiä, pähkinää, rapeaa riisiä, idätettyä soijapapua
Yhdessä edellisen alkupalan kanssa tarjottu hauska ja sievä makupala.

- Salaatti tuoreesta banaaninkukasta, katkarapuja, suolapossua, paahdettu seesami-tamarind dressing
Kipakka salaatti. Possua oli vähän sniidusti, mutta ihan jännä kokonaisuus. Ei kuitenkaan tämän menun helmi.

- Grillattua lammasta "kecap manis", mustariisietikka-inkivääri dressing, thai-aromaatteja
Tämä oli menun harmittavin ruoka. Liha ei meinannut irrota luusta ja pinta maistui mielestämme hiukan liian palaneelta. Parempionnisella lihalla tämäkin olisi ollut hyvä ruoka, mutta nyt kävi lihan suhteen huono tsägä.

- Morning glory, rapeaa "suola&pippuri" -tofua, vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua
Tämä oli menun yllättäjä. Hiukan mauttomalta kuulostava ruoka osoittautui todella herkulliseksi.

- Kampasimpukkaa kuoressaan, vihreää mangoa, vihreä "nahm jim" -dressing, paahdettua maapähkinää
Oikein maittava annos.

- Phaenang curry, haudutettua vasikanposkea, lime-lehteä, "mustard green" -pikkeliä
Todella mureaa lihaa, herkullista kastiketta. Pikkeli oli myös oikein herkkua.

- "Jimbaran": tuoretta mangoa, mangosorbettia, repeaa palmusokerimarenkia
Tämä tuli haukattua jotenkin huomaamatta. Ihan jees.

- "Keramas": balilaisella vaniljalla maustettua maitosuklaata, orgaanista kaakaopapua, neitsytkookosöljyä, balilaista merisuolaa
Jälkiruuista mieleenpainuvampi. Mukava kombo suklaaherkkuja.

Palvelu: Paikka oli aika täynnä, kuten ilmeisesti varsin usein. Palvelu oli silti ystävällistä. Minua hämäsi hiukan se, että meitä palveli muutaman tunnin kestäneen session aikana varmaan 4 eri tarjoilijaa. Eipä tuo haitannut, mutta tuolla ei syntynyt samanlaista henkilökohtaista suhdetta "omaan tarjoilijaan" kuin jossain muualla. Välillä ruuat tulivat hyvinkin nopeasti eli seuraava oli jo tyrkyllä, kun edellistä oli lopettelemassa, välillä joutui odottamaan melko pitkäänkin.

Miljöö: Aika pelkistetty, varmaan tarkoituksella. Sopi kyllä modernin aasialaiseen teemaan.

Hinta-laatu: Vähän kallis iltahan tuo oli, kun menun hintaan lisäsi juomat, mutta koska ruoka oli hyvää ja erilaista, emme käy valittamaan. Ja olihan ruoka "pientä piperrystä" eli ei se ihan itsestään synnykään.

Yleisarvio: Hauska kokemus. Ollaan iloisia, että tuli käytyä. Mikä ettei joskus uudelleenkin.

Arvio: Kolme seppää, Helsinki

Kävin ystävättäreni kanssa pari viikkoa sitten sunnuntailounaalla Helsingin keskustassa sijaitsevassa Kolme seppää -ravintolassa. Sunnuntai on ravintolapäivänä sikäli haastava, että iso osa ravintoloista on kiinni. Mutta Kolme seppää oli siis auki. Menimme ravintolaan heti kahden jälkeen, jolloin ravintola oli avautunut, ja saimme nauttia lounaamme varsin rauhallisessa ympäristössä. Koska paikalla oli vain pari muuta asiakasta, saimme tietysti kivat ikkunapaikat.

Kolmen sepän ruoka oli oikein maittavaa. Minä söin alkuruuaksi viikunalla maustetun vuohenjuustosalaatin (12,60 e), joka oli kaikin puolin herkullista. Ja mikäpäs siinä ollessa, kun aineet ovat hyviä. Mitään järisyttäviä tuntemuksia salaatti ei aiheuttanut.

Pääruuaksi söin Orrechiette-nimisen pastan (13,80 e), jossa oli tuoretta tomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja paahdettua valkosipulia. Noista aineksista voisi koota mauttomankin pastan, mutta tuo oli yllättävän maukas.

Jälkkäriksi otimme molemmat Merenguen (7,80), joka on omenalla, piparkakuilla ja vaniljajäätelöllä täytetty uunijäätelö. Oli hyvää (ei tämäkään silti järisyttävää), ja annos oli iso.

Palvelu: Jouhevaa, ystävällistä ja hivenen muodollista.


Miljöö: Tyylikäs. Ei kovin huomiotaherättävä. Hyvällä paikalla. Tekisi mennä tuonne lauantai-iltana syömään tai töiden jälkeen lasilliselle ja salaatille.

Hinta-laatu: Ihan jees. Loppusumma nousi tietenkin aika isoksi ollakseen lounas, mut itsepä tilasimme kaikki kolme ruokaa ja vielä viinilasillisetkin. Kaikki ruoka oli hyvää - ei tajunnanräjäyttävää, mutta sellaista, että jäi hyvä fiilis.


Yleisarvio: Voisin tulla uudelleenkin viettämään iltaa hyvässä seurassa.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Indian cuisine, Oulu

Oulusta, juna-aseman tuntumasta löytyy hämyinen intialainen ruokapaikka, Indian cuisine, jossa olemme käyneet muutamia kertoja. Olemme aina olleet tyytyväisiä ruokaan. Nyt kävimme Indian cuisinessa 27.12.2010 hakemassa vaihtelua joulupöperöihin. Mukanamme oli kolmaskin syöjä, mutta koska emme muista, mitä hän tarkalleen ottaen söi, pitäydymme arvioimaan vain omia ruokiamme.

Tilasimme alkuun pari naan-leipää ja kupillisen raitaa. Samaa vetoa suosittelemme kaikille, jotka ko. paikassa käyvät.

Mies tilasi pääruuaksi tandoorilammasta kasvispedillä. Mies oli todella tyytyväinen ruokaan - mausteita oli sopivasti eikä lampaan makua ollut peitetty liiaksi.

Minä söin kanaa jugurtti-sipuli-tomaatti-kastikkeessa (ihan varmaksi en nyt annoksen nimeä muista). Odotin annoksen olevan jugurttisempi, mutta kokonaisuus olikin yllättävän ruskeaa kastiketta. Maku oli jees, mutta koska olin himoinnut nimenomaan jugurttikastiketta, tilasin kylkeen toisen raitakupposen, ja kun näitä kahta kastiketta pisti vierekkäin, lopputulos maistui juuri siltä kuin olin haaveillutkin.

Palvelu: Ei maailman nopeinta, mutta ihan ok.

Miljöö: Hämyinen. Hiukan nuhjuinen, vaikkakin siisti. Jos en olisi kuullut tästä paikasta suositusta, ei olisi tullut ehkä mentyä.

Hinta-laatu: Oikein hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Hyvää ruokaa edullisesti, joten tullaan menemään uudelleenkin.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Hanko sushi, Jumbo

Santsikierroksen miesjäsen kävi testaamassa Jumbon uutta sushipaikkaa 22.12.2010. Paikka näyttää pikaruokalalta, mutta kovin pikaista tuosta visiitistä ei muodostunut: sushit tulivat pöytään puolen tunnin odottelun jälkeen. Tämä hiukan ihmetytti, sillä työntekijöitä näytti olevan ravintolassa reippaanlaisesti. Toki asikkaitakin oli runsaasti (oli lounasika), mutta ei paikka täynnä ollut. Pannaan alkukankeuden piikkiin, paikkahan on varsin uusi...

Mies tilasi medium-kokoisen sushilajitelman. Sushit olivat tasoltaan keskinkertaisia, mutta miestä oudoksutti makirullissa ollut, melkein lämmin riisi. 15 kappaleen setti maksoi 15 euroa. Siihen ei kuulunut keittoa eikä vihreää teetä, toisin kuin monissa keskustan lounaspaikoissa. Joihinkin muihin lounasvaihtoehtoihin edellä mainitut lisukkeet olisivat kuuluneet.

Hanko sushi ei yllä yhdellä koettamalla keskustan joidenkin lounasravintoloiden tasoon, mutta pienellä palvelun ja annosten viilaamisella saa tästäkin kelpo paketin. Hyvä vaihtoehto Jumbossa lounasta syöville, koska sushipaikka on ko. kauppakeskuksessa ainut laatuaan.

Palvelu: Hitaanpuoleista.

Miljöö: Lounaspaikkamainen tavaratalotyyliin.

Hinta-laatu: Kohtuullinen

Yleisarvio: Tulee varmaan testattua toistekin.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Ravintola Kuu

Yksi pitkäaikaisista suosikeistamme on Töölössä sijaitseva Ravintola Kuu. Olemme syöneet sekä omavalintaisia ruokia a la carte -listalta että kokeilleet ravintolan koostamia menuja. Suosikiksemme on noussut Kuun menu. Tuorein reissumme Kuuhun oli 19.12.2010, jolloin söimme Kuun menut. Ohessa arvio joulukuisesta visiitistä.

Alkupalana oli savulohikeittoa, jonka pääelementissä eli savustetussa lohessa maistui ihanasti savu. Keitto oli mukavan kermainen.

Pääruoka eli poron ulkofile ja portviinikastike oli täydellinen napakymppi. File oli suussasulavaa, ja fileen seurana tarjoillut bataattipyre ja ohralisäke olivat todella hyviä. Täydet pisteet.

Tämän menun heikko kohta oli väliruokana tarjoiltava juusto. Juusto itsessään oli ihan hyvää, mutta sitä oli leikattu rujo pala, ja se tarjoiltiin ilman minkäänlaista lisuketta. Ravintolan kannattaisi vaikka pistää juusto puoliksi ja lykätä kylkeen lusikallinen hilloa, niin kokonaisuus paranisi huomattavasti.

Jälkiruuaksi saimme karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä. Oli hyvää, mutta itse en voinut välttyä maistamattta palanutta sivumakua silloin tällöin.

Palvelu: Kuun palvelu on yleensä todella miellyttävää. Tällä kertaa työvuorossa ei ollut kumpaakaan niistä tarjoilijoista, jotka ovat paikalla usein, mutta palvelu oli silti ihan mallikasta.

Miljöö: Tykätään sisustuksesta. Paikka on aika ahdas paikoitellen, esim. vessaan mentäessä jouduin tunkemaan itse naulakossa olevia takkeja sivuun, että sain oven kiinni. Juuri vessasta näkee, ettei paikka ole hienosteluravintola, vaan käytössä on paperiset käsipyyhkeet, joita saattaa olla vähän lattiallakin + toisen vessan ovea en saanut kiinni rynkyttämättä.

Hinta-laatu: Menusta tulee aina hyvä mieli eli on hintansa arvoinen.

Yleisarvio: Säilyy yhtenä suosikeistamme. Konstailematon.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Grotesk

Olimme kaveripariskunnan kanssa syömässä Grotesk-ravintolassa lauantaina 9.1.10. Meillä oli pöytä varattuna klo 17:ksi. Olin varausta tehdessäni mielissäni, että meille löytyi vielä paikka ja olinkin yllättynyt, kun paikalle mennessämme totesimme olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Paikka kyllä aukesi vasta klo 17, joten se selittää asiaa. Asiakkaita kyllä tuli illan mittaan lisää, mutta mitään tungosta ei ollut havaittavissa.

Grotesk on saanut netissä moitteita huonosta palvelusta. Me emme voi yhtyä tähän kritiikkiin. Palvelu oli ihan hyvää (ei siis mitään erittäin hyvää) - johtuneeko sekin siitä, että ilta oli vasta aluillaan ja porukkaakin oli vähän.

Leipä ei kuulunut ruuan kanssa automaattisesti, vaan se tilattiin erikseen hintaan 1e. Leipä oli erittäin hyvää samoin kuin sen kanssa tarjottu hummuskin.

Alkuruokani oli Groteskin crab cake ja passionhedelmä-fenkolisalaattia (12,50 e). Ruoka oli ihan hyvä, mutta muistikuvani mukaan varsin miedon makuinen (eli jossain mielessä mauton). Mieheni otti alkuruuaksi pikkublinejä, siianmätiä, sipulia ja smetanaa (15,00 e). Oli sitä, mitä pitikin.

Pääruuaksi söimme molemmat pitkään haudutettua porsaanniskaa, savuselleripyreetä ja mausteista Portteri-kastiketta (20,00 e). Liha oli mureaa ja kastike mukavan voimakasta ja makeaa. Vaikka emme kumpikaan pidä sellerin mausta, hyvin laitettuna se menee alas mukavasti - kuten nyt.

Jälkiruuaksi söin kaneli-tähtianismoussea ja valkopersikkasorbettia (9,50 e). Mousse oli juustokakkutyylinen ja mukavan makuinen. Persikkasorbetti oli varsin makeaa, mutta pelasi ihan hyvin yhteen moussen kanssa. Mieheni otti Praline Eclairin ja maitosuklaasorbettia (9,50 e). Sekin oli onnistunut jälkiruoka - eclair oli jotain uutta meille.

Palvelu: Ihan ok. Ruokia joutui odottamaan aika kauan, mutta tällä kertaa se ei haitannut, koska olimme kavereiden kanssa istumassa iltaa.

Miljöö: Punaista ja mustaa. Vähän tuli mieleen yökerho. Ei sellainen, mitä itse tekisin, jos minulla olisi ravintola. Ei silti häirinnyt.

Hinta-laatu: Siinä rajalla, onko ylihinnoiteltu.


Yleisarvio: Ruokalista oli sen verran houkutteleva, että olisi kiva maistaa useampiakin tämän ravintolan ruokia. Voisimme siis tulle joskus uudelleenkin, vaikka ei tämä mitään suurta wow-elämystä aiheuttanutkaan.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Ravintola Nokka

Kävimme 21.11.09 mieheni kanssa Ravintola Nokassa illallisella. Tavoistamme poiketen emme ottaneet valmista menua, vaan valikoimme ruuat a la carte -listalta. Tässä ruokalajikohtaiset kommentit.

Alkupalat:
Mausteista lintulientä, herkkutattipyreetä ja omenaa
Tämä oli oikein sopiva ruoka ruokahalun herättelyyn. Liemi oli maukasta samoin kuin pyre. Omenaa en muista rekisteröineeni lautaselta, mutta varmasti sitäkin siinä oli.

Alhopakan ankanmaksaa ja pitkään haudutettua koipea sekä ruusukvittenihilloketta
Mieheni piti kovasti tästä annoksesta, vaikkakin hänelle olisi maistunut vieläkin voimakkaammin maksalta maistunut mousse.

Valikoima kotimaisia pientilaleikkeleitä ja marinoitua punakaalia
Ei valittamista

Pääruuat:
Katajanmarjoilla maustettua sallalaista poron sisäpaistia, haudutettua poronpotkaa ja herkkutattimuhennosta
Hyvä kokonaisuus, vaikkakin poron sisäpaistissa sattui olemaan muutamia jänteitä. Poronpotka oli taivaallista.


Pitkään kypsennettyä villisian kylkeä, ruokosokerilla maustettua kurpitsaa ja salviakastiketta.
Hyvää lihaa. Ei moitittavaa muutenkaan.


Väliruoaksi söimme jälkiruokalistalta Pientilajuustoja Hakaniemen Hallista. Lautasella oli neljää juustoa ja viikunahilloketta ja mallasta. Hyviä juustoja eli ei valittamista.

Jälkiruuat:

Lämmintä suklaakakkua, mallasjäätelöä ja kurpitsaa
Kakku oli todella hyvää, päältä rapeaa ja sisältä löysää. Kurpitsa ei mielestämme sopinut kokonaisuuteen ollenkaan. Se taisi olla samaa kurpitsapyrettä, jota oli myös mieheni pääruuassa.

Summa summarum: Ruokailu oli erittäin onnistunut, ja paikka säilyy yhtenä suosikeistamme myös tämän kerran jälkeen. Kurpitsa- ja mallaspainotteisuus oli vähän turhan vahvasti läsnä ruuissamme. Leivät (tummaa ja vaaleaa) olivat maukkaita ja voi pehmeää. Vettä kaadettiin lasiin jatkuvasti lisää.

Palvelu: Nokassa palvelu on aina hyvää (ainakin meidän kohdallamme on ollut).

Miljöö: Itse pidän kovasti Nokan lämpimästä ulkoasusta. Tiiliseinät ja hämärä valaistus toimivat.

Hinta-laatu: Ruokamme maksoivat 147,50 euroa. Onhan paikka hintava, mutta mieluummin maksaa hyvästä vähän enemmän kuin syö hiukan halvemmalla pahaa.

Yleisarvio: Kuten aiemmin todettu, pysyy yhtenä suosikeistamme.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Ravintola Savoy

Kävimme mieheni kanssa maineikkaassa Savoy-ravintolassa nauttimassa 10/09 klassikkomenun, joka sisälsi poron kieltä waldorfin salaatin kera, kuhaa a la walewska, wellingtonin pihvin, juustoa ja päärynäjälkiruokaa. (Koska kirjoitan tätä yli kuukauden visiitin jälkeen, voi olla, että unohdin mainita jonkin menun ruuan, eivätkä ruokalajien nimet ole täydelliset.) Valitsimme menun siitä syystä, että suosikkisarjassani Kauhukeittiössä valmistetaan usein beef wellingtonia, ja varsin usein pihvi ei läpäise kokki Ramsayn laatuvaatimuksia. Halusin nähdä, miten huippupaikka valmistaa kyseisen ruokalajin.

Poron kieli oli onnistunutta, vaikkakin pakko myöntää, että itselläni pyrki ajatus kielen syömisestä mieleen turhan usealla haarukallisella. Tämä ei kuitenkaan ollut ravintolan moka vaan omaa ennakkoluuloisuuttani. Kielen kanssa tarjoiltu waldorfin salaatti oli hyvää.

Kuha-annoksessa oli perunamuusireunuksen sisällä kuhaa ja hummeria. Kuhaan oli jäänyt jonkin verran suomuja ja ruokaan olisi saanut laittaa hiukan enemmän suolaa. Muuten annos oli hyvä.

Pääruuan kohdalla jouduimme pettymään. Tarjoilija välitti keittiöltä terveiset, että "wellingtonin pihvi on syömäkelvotonta". Niinpä jouduimme valitsemaan listalta jonkin muun liharuuan tilalle. Wellinton-tarjoilu oli siltä päivältä lopetettu, vaikka olisimme olleet valmiita odottamaan uuden pihvin valmistamista. Mieheni valitsi sorsaa/ankkaa? ja minä possua. Annoksissa ei ollut valittamista, mutta hiukan jäi kaivelemaan epämääräinen ilmoitus yhden ruokalajin peruuntumisesta. Saimme hyvitykseksi ruuan peruuntumisesta lasilliset viiniä.

Jälkiruuaksi olimme pyytäneet menussa olleiden päärynöiden tilalta suklaajälkiruokaa ja se meille luvattiinkin tilausvaiheessa. Jälkiruokavaiheessa meille kuitenkin tuotiin menuun alun perin kuuluneita päärynöitä. Kun tiedustelimme asiasta, meille kerrottiin, että tilauksen vastaanottaja oli unohtanut infota keittiötä asiasta. Jälkiruokamme vaihdettiin pyytämäämme suklaalajitelmaan, joka vastasi tasoltaan odotuksiamme, vaikka olikin melkoisen pieni.

Palvelu: Palvelu Savoyssa oli erittäin ystävällistä. Valitettavasti kohdallemme sattui muutamia mokauksia, esim. leivän kanssa tarjoiltu voi oli kivikovaa.

Miljöö: Alvaraaltomaisuus näkyi ravintolan ilmeessä hyvin. Mannerheimin kuvan alla oli omalla tavallaan aika reteätä istua. Omaan makuuni tyyli oli liian pelkistettyä.

Hinta-laatu: Menun hinta 119 euroa oli mielestäni liikaa. Jos kaikki olisi toiminut niin kuin pitäisi, arvio voisi olla toisenlainen.

Yleisarvio: Harmittavat mokaukset heikensivät kokemustamme. Kannattava kokemus, mutta ei tullut fiilistä, että tänne pitää päästä uudelleen.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Fabian/Kellarikrouvi

Isänpäiväbrunssi

Kävimme mieheni ja lapseni kanssa Fabianissa isänpäiväbrunssilla. Brunssi sisälsi alkupalapöydän, kaksi vaihtoehtoista pääruokaa pöytiin tarjoiltuna ja jälkiruokapöydän. Alkuruokapöytä oli varsin hyvä, vaikka muutamiin alkuuruuista olisin toivonut hiukan enemmän mausteita (perunasalaatti, artisokkasalaatti). Paikoitellen jotkut alkuruoka-astiat pääsivät tyhjenemään, mutta pääosin tarjoiltavaa kuitenkin riitti eli ei ollut fiilistä, että tyhjiä kuppeja sai raapia. Erityisen hyviä alkuruokia olivat pestolla maustetut mozzarellapallot ja mausteliemessä keitetty häränrinta.

Pääruuaksi otin lohta ja mieheni härkää. Lohi oli kaikin puolin bueno. Härkäkin oli kuulemma hyvää, vaikka mies oli olettanut saavansa pihvin nyt saamiensa paistiviipaleiden sijaan. Jälkiruokapöydässä ei ollut listalla mainittua tiramisua, vaan sen sijasta oli suklaa-konjakkikakkua. Kakku oli hivenen vetistä, mutta muuten jälkiruuat olivat hyviä nekin.

Tässä vielä menu

Ranskalaista perunasalaattia
Pestolla mehustettua mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja
Hunajapaahdettuja punajuuria ja rakuunadressinkiä
Latva-artisokka-pecorinosalaattia
Kauden vihreitä ja sitrusvinegrettiä
Kylmäsavustettua lohta ja mätikreemiä
Savusiikaa ja sahrami-sipulipikkelsiä
Chilillä ja tomaatilla mehustettuja katkarapuja
Mausteliemessä keitettyä häränrintaa ja tryffelikreemiä
Appelsiini-soijalla marinoitua ankanrintaa

PÄÄRUOAT PÖYTIIN TARJOILTUNA

Tillivoissa paistettua lohta, puikulaperunapyreetä ja vermuttikastiketta
tai
Timjamin ja valkosipulin kanssa paahdettua härän marmorifilettä, oliivi-perunaterriiniä ja portviinikastiketta


JÄLKIRUOKABUFFET

Valkosuklaa panna cotta ja omena-kanelikompottia
Tuore hedelmäsalaattia ja Galliano-kermaa
Tiramisu


Palvelu: keskitasoa

Miljöö: Alakerran ravintola Kellarikrouvi näytti ihanan hämyisältä ja sinne tekisi mieli mennä joskus miehen kanssa kahdestaan illalliselle. Nyt jäimme vauvan takia Fabianiin, joka on siis maan tasalla. Fabian oli sisustukseltaan mukava sekin - paikka, johon olisi kiva poiketa tyttökaverin kanssa lasilliselle ja haukkapalalle työviikon jälkeen.

Hinta-laatu: Menu maksoi 45 euroa/ henki, mikä on aika paljon. Kyseessä oli kuitenkin isänpäivä, mikä tuntuu nostavan hintoja kaikkialla.

Yleisarvio: Yleisfiilis on, että kokemus oli onnistunut. Mitään hillittömiä elämyksiä reissu ei tuonut, mutta eipä jäänyt myöskään mitään valittamisen aiheita (paitsi, että jälkiruokana ei ollut luvattua tiramisua).

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa