Suklainen puolukkakääretorttu

Lupasin tehdä jouluaterialle jälkiruokaa, mutta kun miettii, paljonko ihmiset jouluaterialla syövät, jälkiruoka ei voi olla ihan mitä tahansa. Mitään hirveän raskasta ihmiset eivät jaksa syödä eikä myöskään ällömakea uppoa. Toisaalta koska on joulu, mitään kovin vaatimatontakaan ei kehtaa laittaa. K-kaupan reseptilehtisessä näkemäni kääretorttu näytti täyttävän kriteerini, joten koetin sitä. Lopputulos oli onnistunut, mutta kuvaa ei valitettavasti tullut otettua. Alkuperäinen ohje on täällä. Itse en uskaltanut laittaa päälle puolukoita, kun pelkäsin että ne alkavat valuttaa mehua sulamisen jälkeen. Laitoin päälle suklaarouhetta ja nonparelleja.

Alla ohje sellaisena kuin minä sen tein.

6 hengelle (vaikka alkuperäinen torttu riitti muka 12:lle... kai siitä 12 ihmistä pienen siivun saa)

Kääretorttu:
4 mnaa
1,5 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 dl vispikermaa
0,5 dl vaniljacremeä
1 purkki (250 g) rahkaa
200 g pakastepuolukoita
1 dl taloussuklaarouhetta
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
reilu 1 dl vispikermaa
1 dl taloussuklaarouhetta

Koristeeksi:
suklaarouhetta
nonparelleja
mantelilastuja
puolukoita tmv.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita mantelijauhe, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos vaahtoon kevyesti sekoittaen. Levitä taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 6 - 8 minuuttia. Ripottele leivinpaperille sokeria ja kumoa kypsä torttu paperille. Irrota paistopaperi ja anna levyn jäähtyä.

Vatkaa täytteen kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rahka, kohmeiset puolukat (jätä 1/2 dl koristeeksi), suklaarouhe ja sokerit. Levitä täyte pohjan päälle ja kääri rullalle. Kietaise kääretorttu leivinpaperiin ja nosta jääkaappiin mehevöitymään.

Vaahdota kuorrutuksen kerma ja lisää suklaarouhe joukkoon. Levitä kerma-suklaaseos kääretortun päälle. Koristele pinta juuri ennen tarjoamista.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Kasvispihvit

Olen jonkin aikaa vilkuillut kasvispihvireseptejä sillä silmällä, mutta ohjeet eivät ole syystä tai toisesta vakuuttaneet. Maku.fi-sivuilla törmäsin hyvänoloisiin pihveihin, joita sitten kokeilinkin. Hyviä tuli - teen ehdottomasti toistekin. Minä laitoin kasvissekoitukseen Apetitin Puutarhurin sekoitusta, jossa oli maissia, parsakaalia ja porkkanaa. Mielestäni maissi sopi pihveihin hyvin. Alla on ohje siten kuin minä sen tein.

4 annosta (aika hintsut annokset on)
300 g:n pussi Puutarhurin sekoitusta
1 iso porkkana
pala lanttua
1 dl ohrasuurimoita
200 g raejuustoa
1/2 purkkia Välimeren paprika-cashew-tahnaa
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
(1 tl paprikajauhetta)


Pilko tuoreet kasvikset ja keitä. Sulata pakastevihannekset ja valuta. Keitä ohra pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta.

Sekoita aineet keskenään pikaisesti tehosekoittimella (ei siis sileäksi vaan ihan pelkästään sekaisin). Itse laitoin massan hetkeksi jääkaappiin. Oli jähmeämpi käsitellä

Tee massasta pihvejä leivinpaperille. Paista 225 asteessa n. 25 minuuttia.

Tarjoile riisin ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Teeleivät

Tuli extempore-tunne, että tekee mieli tuoretta leipää, mutta koska kaapissa ei ollut mitään speciaalia, päädyin tekemään teeleipiä. Heittelin joukkoon vähän mitä sattui löytymään. Täytyy sanoa, että tuli sen verran hyviä, että teen toistekin. Parhaimmillaanhan nämä tietty ovat tuoreena. Tai oletan näin - kaikki meni eli ei jäänyt seuraavalle päivälle arvioitavaa.

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
50 g Oivariinia
2 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
seesaminsiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään + sulatettu voi. Lisää maitoa vähitellen. Ei tarvitse vaivata pitkään. Laita juustoraaste sekaan.

Taputtele pellille esim. kolmeksi lituskaksi. Sivele päälle maitoa ja ripottele seesaminsiemeniä. Paista n. 225 asteessa n. 15 minuuttia. Lyhyempikin aika/ matalampi lämpö lopussa voi riittää, joten tarkkaile.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Raparperimehu

Aina takapihalla istuksiessa ei vittsi lipittää bisseä, joten ajattelin kehitellä lasiin jotain muuta hyvää. Bongasin Kotolivingin sivuilta houkuttelevan raparperimehun ohjeen, ja kun vielä anoppilassa on iso puska raparpereja, yhtälö alkoi olla sillä selvä.

Lopputuloksesta tuli oikein maittava. Tokihan raparperi on aina sellaista, että sitä nauttiessa tuntuu kuin lähtisi kiilteet hampaista. Mutta kohtuudella kun ottaa, niin eipä tuo varmaan haittaa.

Noudatin muuten alkuperäistä ohjetta, mutta kun kaapista ei löytynyt vaniljatankoa, laitoin tilalle reilun ripauksen vaniljasokeria. 

1 kg raparperia (laitoin 6 paksua vartta, en punninnut)

1 l vettä

3 dl sokeria (ihan hiukan vähempikin voi riittää)

1 vaniljatanko / ripaus vaniljasokeria

1 sitruunan mehu (laitoin 3/4 sitruunaa, kun oli aika iso yksilö)

Pese ja paloittele raparperit (ei tarvi kuoria). Laita teräskattilaan 1 litra vettä ja laita raparperipalat sekaan. Keittele hiljalleen reilut 1/2 h. Lisää joukkoon sokeri ja anna sulaa. Siivilöi ylimääräinen mössö pois. Purista joukkoon sitruunamehu.

Anna jäähtyä. Tarjoile jäiden kanssa. Tai jos haluat, tee mehusta booli = laita sekaan kuplajuomaa ja mansikoita.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Nuevo, Helsinki

Olemme käyneet aika montakin kertaa syömässä Ravintola Nuevossa Helsingissä. Käymme paikassa pikemminkin sen viihtyisyyden kuin ruuan takia, vaikka ruokakin on ollut välillä todella herkullista, ei kuitenkaan aina.

Tässä arvio viimeisimmältä Nuevo-retkeltämme eli eiliseltä. Alkupalaksi jaoimme tapaslajitelman (34e), joka oli oikein mukavan kokoinen kahdelle. Se piti sisällään ihan maistuvia maalaisperunoita + aliolia, nieriää, mustekalaa ja simpukoita maistuvassa sitruunaliemessä, mureaksi haudutettua Iberico-porsaanposkea + aliolia ja grillattua munakoisoa, artisokkaa ja marinoituja oliiveja kera herkullisen mössön, jonka koostumuksesta emme ihan päässeet perille. Myös alkupalaleipä oli hyvää, ja sen kanssa tarjottavia oliiviöljyä ja balsamicoa oli riittävästi.

Pääruuaksi minä söin serranokinkulla täytettyä vasikan ulkofileetä, valkosipulipyreetä ja calvados-kastiketta (32,50). Pyree ja kastike olivat oikein maistuvia, mutta itse liha oli minulle vähän pettymys. Liha oli varsin harmaata ja hivenen kuivakkaa. Mies maistoi ruokaani, ja hänestä liha oli ihan jees, mutta minä en olisi uhrannut pientä lehmän lasta tämän takia.

Mies söi paellan kalalla, äyriäisillä ja kaniinilla (18,80). Ruoka oli hintaansa nähden hyvää ja äyriäisiä oli riittävästi. Makua olisi ehkä voinut kuitenkin olla hiukan enemmän.

Jälkkäreiksi söimme crema catalanan (8e), joka on varmaa perustasoa sekä jälkiruuan, joka sisälsi mascarponejuustoa, mokkajäätelöä ja pistaasi-suklaafudgen, joka oli hintansa (8.50) väärti. Mascarponevaahto oli hyvää, mutta jäätelö olisi voinut maistua voimakkaammalta.

Palvelu: Ok, ehkä hivenen hidas. Vastaavanlaista palvelua saa ketjuravintoloista.

Miljöö: Kodikas ja viihtyisä sisustus, jossa on mukana pieni ripaus hulluttelua. Muutama vuosi sitten sisustus näytti trendikkäältä, mutta nyt tuntuu, että tietty askeettisuus on pinnalla, ja tämä ei edusta sitä tyyliä.

Hinta-laatu: Keskimäärin aika ok. Ehkä vähän kalliinpuoleinen.

Yleisarvio: Tämä ei ole siinä mielessä luottoravintola, että voisi olla varma saavansa aina priimaa. Silti tämä on mukava paikka, ja koska ruuissakin on aina hyvin herkullisia yllätyksiä, tulemme tänne varmasti vielä uudelleen.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Monsieur Vuong, Berliini

Olimme miehen kanssa parin yön kaupunkilomalla Berliinissä, ja koska emme ole koskaan aikasemmin käynyt ko. kaupungissa, aloitimme ravintolamaailmaan tutustumisen puhtaalta pöydältä. Pienen surffailun jälkeen kiinnostuimme Monsieur Vuong -nimisestä vietnamilaispaikasta, joka on jossain määrin ilmeisesti jo legendaarinen.

Monsieur Vuong sijaitsee Weinmeisterstraßen ja Rosa-Luxemburg-Platzin metroasemien lähellä eli on ihan hyvin saavutettavissa. Paikkaan ei oteta ollenkaan pöytävarauksia, mikä saattaa näkyä jonona ovella. Kävimme MV:ssä lounaalla torstaina päivällä ja pääsimme pöytään heti (paikka oli kyllä täynnä, mutta yhdestä pöydästä löytyi kaksi vapaata paikkaa).

Tarjolla oli kylmiä alkupala- ja salaattityyppisiä ruokia ja keittoja. Tilasimme katkaraputäytteisiä kevätrullia, kana-nuudelikeiton ja won ton -keiton. Kaikki ruuat olivat todella hyviä! Kaikkein paras oli tuo won ton -keitto, jonka liemeä teki mieli ryystää vielä senkin jälkeen, kun maha oli aivan täynnä. Juomiksi tilasimme vadelmapirtelön ja itse tehtyä limsaa. Vadelmapirtelö maistui ihanasti vadelmille ja mitä ilmeisimmin thaibasilikalle. Tätä aiomme kokeilla kotonakin. Ihan tarkkoja hintoja en muista, mutta keitot olivat siinä ehkä 7 euron paikkeilla kappale, kevätkääryleet hiukan halvempia ja juomat myös. Eli suomalaisiin hintoihin tottuneelle paikka oli edullinen.

Palvelu: Väkimäärään nähden varsin nopeaa ja hyvinkin ystävällistä.

Miljöö: Pieni paikka, joka on ihan täynnä. Vieraita ihmisiä laitetaan samaan pöytään keskenään. Aika pelkistetty sisustus. Koska porukka vaihtuu usein, ympärillä on jatkuva hässäkkä.

Hinta-laatu: Todella hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Tykkäsimme paikasta oikeinkin kovasti. Ruuasta tuli täyteen, muttei tukalaa oloa.

http://www.monsieurvuong.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Yam yam, Berliini

Rosa-Luxemburg Platzin metroaseman tuntumassa sijaitseva Yam yam tarjoaa korealaista ruokaa. Paikka on pieni, mutta sitäkin suositumpi = kaikki pöydät ja pöydänkulmat ovat täpötäynnä ainakin perjantai-iltana. Asiakkaat ovat keskimäärin suhteellisen nuoria. Eivät teinejä, mutta tällaisia meidänikäisiä.

Ravintola toimii siinä mielessä pikaruokalan tavoin, että kassan yläpuolella on lista ruuista, ja ruuat tilataan ja maksetaan kassalla. Tarjoilija kuitenkin tuo ruuat pöytään.

Minä tilasin edellisen päivän Monsieur Vuong -lounaasta innostuneena nuudelikeiton, mikä ei ollut kovin hyvä valinta: se maistui vain siltä, minkä sen sanottiinkin olevan eli kasvis-nuudelikeitolta. Siinä ei ollut mitään ekstrajippoa. Mies tilasi jotain nuudeli-papuhässäkkää, joka oli tasoltaan ihan jees. Tilasimme yhteiseksi ison alkupalamaistelulautasen (kuvassa), ja etenkin mies ihastui siihen kovin. Luulen, että pääruokavalintamme eivät osuneet ihan nappiin, sillä naapurin lautasta katsoessa iski pienoinen annoskateus. Moni tuntui valinneen sihisevänä pöytään tuotavaa pannuruuan, jossa oli päällä muna (vink vink, jos joku on matkalla sinne).

Netissä ihmiset näyttävät valittavan, että paikka ei ole ihan halpa, mutta kyllä se suomalaiseen hintatasoon tottuneesta varsin kohtuulliselta tuntui.

Palvelu: Ruuat tilattiin tiskiltä, joten varsinainen palveluosuus jäi aika suppeaksi. Kassalla oltiin kuitenkin ystävällisiä, samoin kuin tuotaessa ruokia pöytään.

Miljöö: Pieni paikka, jossa valkoinen, hyvin pelkistetty sisustus. Jos ei paikka olisi täynnä iloisesti juttelevia ihmisiä, se voisi vaikuttaa ankealta. Ihmisiä täynnään olevana paikka on kuitenkin miellyttävä ja jopa jollain tavalla trendikkään oloinen.

Hinta-laatu: Ihan jees.

Yleisarvio: Nasta paikka, johon osuimme aika sattumalta. Pääruokien valinnan suhteen ei käynyt ihan paras mahdollinen tsägä.

http://yamyam-berlin.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Mesa, Berliini

Parin päivän turneellamme Berliinissä halusimme maistaa jotain saksalaista ruokaa, ja valitsimme paikaksi Mesa-nimisen ravintolan, joka sijaitsi Potsdamer Platzin metroaseman lähellä. Paikan konsepti on aika hauska eli siellä tarjoillaan saksalaisia ruokia tapastyyppisesti eli pääsee maistelemaan useampia ruokia. Annokset ovat tosin perustapasta hiukan isompia eli niitä ei lopulta jaksa syödä ihan hirveän monta.

Tilasimme jaettaviksi paneroitua vuohenjuustoa (joo, ei ehkä mikään saksalaisten harvinaisuus, mutta aina on saatava vuohenjuustoa, jos sitä on tarjolla), lihapataa, simpukoita tomaattikastikkeessa, curry-makkaraa ja lihapullia. Vuohenjuusto oli hyvää, kuten aina, mutta se ei ollut sitä jämäkkää laatua, jota pidän parempana kuin tuota ihan pehmeää. Lihapata oli... no lihapataa ja simpukatkin ihan sellaisia kuin niiden kuuluu. Currymakkara, tuo saksalainen herkku, oli sellaista, että muutama pala oli hauska syödä, mutta toinen samanlainen annos ei olisi enää maistunut. Lihapullat olivat ihan jees nekin.

Jälkkäriksi tilasimme valkosuklaa-mustikkaherkkua ja suklaamoussea. Tuo ensiksi mainittu oli aivan tosi hyvää. Se sopi mainiosti tällaisen perinteisen menun jälkiruuaksi. Suklaamousse oli hyvää sekin, mutta se oli jokseenkin kastikemaista, mikä pani miettimään, oliko sen hyytyminen jotenkin jäänyt vaiheeseen. Ruuat maksoivat noin 5 - 7 euroa kappale. Itsellä maha täyttyi näin raskaasta ruuasta suht nopeasti, joten minulle olisi riittänyt vähempikin ruoka. Mies kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla lautaset tyhjiksi.

Palvelu: Nopeaa ja ystävällistä.

Miljöö: Odotin jotain joko saksalaisempaa tai menopaikkamaisempaa, mutta paikka olikin aika hillitty. Tuli mieleen rauhallinen ja nykyajan mukaisesti sisustettu hotellin ravintola.

Hinta-laatu: Ihan hyvä. Tosin syötiin niin paljon + tilattiin alkudrinkeiksi 7 euron Camparit, että laskun loppusumma oli isompi kuin odotin.

Yleisarvio: Tykkäsin konseptista. En olisi halunnut mitään noista ruuista isoa annosta, mutta juuri maistelemiseen ne kävivät hyvin. Paikan leivät tarjoiltiin hauskoista pussukoista ja jälkiruuat hienosta puukupista.

http://www.mesa-restaurant.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: KaDeWe, Berliini

Paljon puhuttu KaDeWe-tavaratalo on monen mielestä must-juttu Berliinissä. Me suhtauduimme paikkaan vaatimattomin odotuksin, koska emme ole varsinaisia tavarataloihmisiä. Ei KaDeWe mitään kummoista vaikutusta noin muuten meihin tehnytkään (emme olleet shoppailumoodissa), mutta ruokakerros kieltämättä säväytti. Siellä oli jos jonkin sortin tiskiä - melkein kuin kauppahallissa. Oli kaloja, lihoja, juustoja, äyriäisiä, suklaita, leivonnaisia... mitä nyt vaan saattaa keksiä. Sieltä saattoi käsittääkseni ostaa raaka-aineita kotiin vietäväksi tai syödä valmiita ruoka-annoksia paikan päällä.

Meillä sattui olemaan maha sen verran täynnä edellisestä ruokailusta, että otimme tuolla vain juotavaa ja leivonnaiset. Itse yllätin itseni valitsemalla sitruunatorttua ja mies tilasi suklaakakkua. Molempien valinnat olivat tosi hyviä. Oli oikein pakko googlailla, josko netistä löytyisi vastaavantyyppistä sitruunatorttuohjetta, ja tämä ainakin äkkiseltään näyttäisi siltä.

Jos pyörimme tulevaisuudessa Berliinissä lounasaikaan, voisin hyvin harkita ateriointia KaDeWen ruokaosastolla. Jossain KaDeWessa on kuulemma samppanjabaari - se jäi meiltä näkemättä. Eli siinäkin hyvä syy palata Berliiniin.

http://www.kadewe.de/en/home

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Shan Rahimkhan, Berliini

Pakko kirjoittaa jokunen sana tästäkin paikasta, koska kävimme siellä peräti kahteen otteeseen lyhyen matkamme aikana. Tähän on tosin pari syytä: paikka sijaitsi lähellä hotelliamme, ja ennen kaikkea: siellä oli ilmainen wlan. Emme siis tilanneet täältä muuta kuin olutta, vaikka varmaan tämän paikan baakkelsit olisivat nekin olleet hyviä.

Palvelu: Ystävällistä. Muistivat meidät vielä seuraavana päivänäkin.

Miljöö: Ihanat pehmeät tuolit! Muuten ihan peruspaikka.

Hinta-laatu: Aika kallis kalja (11 euroa/2 kpl), mutta kun saatiin käyttää ilmaiseksi nettiä, voi bissestäkin maksaa Suomi-hinnan.

Yleisarvio: Netti + sijainti + pehmeät tuolit + ansaitut oluet = ihan nasta kokonaisuus.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa